Tässä me seisomme niemen kärjessä ja katsomme avaraa merta. Kuka keksi antaa saarille niin kauniit nimet, sellaiset helähtävät, ne haluaisin laittaa koreaan pakettiin ja antaa sinulle. Ensin saisit Prinsessan, sitten Huomenlahjan, ja kolmantena päivänä lahjoittaisin koko niemen, Kuningattaren. Sinä sanot, että haluat soutaa saareen, jonka nimi on Voirasia. Sen jälkeen uida pienelle luodolle, miten sen nimi voikaan olla Voinappi.
Ehkä otamme veneen ja olemme kuin kaksi kokenutta merenkävijää, minä voin olla merikapteeni raidallisessa paidassani. Suuntanamme on Toven ja Tootin luoto, siellä juomme termospullosta hieman haalenneet kahvit ja tuijotamme pientä säänpieksemää mökkiä hartain mielin. Meri on tyyni ja surullinen, tämä on viimeinen päivä jota voi ennen syksyä kutsua kesäksi. Tämä on meidän päivämme, ja nämä kaikki pienet saaret ovat meidän, kuin sanoja, jotka hitaasti lausumme toisillemme aaltojen roiskahdellessa veneemme keulaan.
/Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti