Parikymmentä vuotta sitten kaikki oli toisin, varsinkin vaatteet ja lastenohjelmat. Vieläkin nousee kahvipöydässä kiivas keskustelu siitä, oliko iloinen Maija Mehiläinen kiinnostavampaa seurattavaa kuin ympäristötietoinen ja poliittisesti valveutunut Alfred J. Kwak. Entäs sitten koko sukupolven traumoittanut järkyttävä kohtaus hittisarjassa Matka maailman ympäri 80 päivässä (Jules Vernen klassikkoon pohjautuen), jossa ihana prinsessa Romy lähes poltetaan roviolla. Romy oli pakotettu väkisin naimaan vanhempi rikas mies, ja hänen kuoltuaan prinsessan oli määrä joutua uhrattavaksi roviolla. Vähemmästäkin alle 10-vuotias näkee painajaisia.
Oma lukunsa lastenohjelmien kirjavassa historiassa on Pikku Hapsiainen, tuo mainio yhdistelmä surrealismia ja arkisuutta. Olisipa hauska tietää, millä budjetilla ohjelmaa tehtiin, eihän siihen juuri muuta rekvisiittaa tarvittu kuin Esa Pakarinen Jr:n käsi ja musta paita. Jo pikku nassikkana herra Hapsiaisessa oli jotain todella kummallista (jos olisin silloin osannut käyttää sanaa perverssi, olisi se ehkä sopinut tähän yhteyteen) ja kiehtovaa. Ohjelma oli niin outo, että ei sitä oikein olisi jaksanut katsoa, mutta silti kumman jännittävä, ja pitihän se joka kerta seurata loppuun asti. Ja jos se silloin 80-luvulla jo oli outo, niin entäs sitten nykyään! Kehotan tutustumaan käsiolennon seikkailuihin Ylen Elävässä arkistossa.
Ehkä kaikkein vaikuttavin oli kuitenkin Pikku Kakkosen Varokaa heikkoja jäitä. Se oli niin pelottava, että isoveljelläkin tuli itku silmään. Ja oppi meni perille - en vieläkään uskalla mennä jäille, en heikoille enkä vahvoille.
/Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti