Talvi 2000. Tuuli nostattaa lunta maasta kasvoille. Jos minulla olisi suuntavaisto, tietäisin kulkevani Mannerheimintietä rantaa kohti. Lähdin liikkeelle Kiasmalta ja kuten usein teen, kävelin vain eteenpäin. Helsinki on minulle vieras ja niin laaja, että sen rajojen sisälle mahtuisi useampi kotikaupunki. Olen tietenkin väärässä, mutta saan tietää sen vasta vuosia myöhemmin. Lasken pinta-aloja katujen määrässä peltojen sijaan (joka on totta edelleenkin). Bulevardin päässä on kolmion muotoinen alue, jonka grillikioskin harjaa koristaa metallikirjaimin Erottaja. Mieleeni muistuu kaikki ne kerrat, joina olen hävinnyt omaisuuteni Erottajalla yöpyessäni sen punaiseen hotellissa. Jos oikein kuvittelee kulmauksessa oleva vaaleanpunainen kakkutalo voisi olla kyseinen hotelli.
/Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti