M-junassa Pohjois-Haagan seisakkeella kerrostalot taipuvat vastahakoisesti poispäin radasta. "Eikö sinustakin?" kysyit kolme vuotta sitten. Ajattelin sinun kuvittelevan omiasi, mutten tohtinut kertoa sitä. Nyökkäsin päätäni katsellen punatiilisiä taloja. Sormesi tiukensivat otettani omistani hetkeksi ja luin sen kiitokseksi.
Tänään nojaan päätäni ikkunaan katsellen samoja korkeita taloja. "Hei katsokaa, ne ovat vinossa! Ettekö näe?" huudahdan vaunulliselle ihmisiä ja odotan kuulevani äänesi. Täällä on niin hiljaista lähtösi jälkeen. Kuulisi yöperhosen siipien liikkeen.
/Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti