Tänä aamuna aloitin kaunistautumisen rituaalinomaiseen tapaani. Suihkussa käytin vain yhtä tuotetta, juovikkaaksi kulunutta kellertävänvihreää palasaippuaa, ja sen jälkeen levitin pärstästä kuiviin kantapäihin asti samaa apteekin perusvoidetta. En nyt muista mikä sen nimi on, mutta luulen maksavani sisällöstä enkä purkista, toisin kuin merkkikosmetiikan kohdalla. Meikkaushetki oli täynnä harmoniaa, kun 5 minuuttia ennen bussipysäkille pyyhkäisemistä sutaisin ripsiini jotain vuosi sitten Tallinnan-laivalta ostettua perusripsaria. Vähänhän se on jo kuivahtanut, mutta sitten voin siitä luopua, kun silmät alkavat kunnolla punottaa käytön jälkeen.
Asuvalintani suoritin myös huolella ja harkiten, kuten jokaisena aamuna. Vintage on nyt niin in (hei Euroviisujen esikarsinnoissakin joka toinen esiintyjä tuntuu hypänneen suoraan 40-luvulta; kyllä nyt tyhmempikin tajuaa, että ei olisi pitänyt polttaa mummon perintöhameita), että minäkin toin tätä trendilinjausta esille pukemalla ylleni kirpparilta ostetun 3 euroa maksaneen neulepaidan. Eihän se nyt niin tyylikäs ole, mutta hitto mikä laatu, ei nypyn nyppyä. Housuvalintani oli jännittävää ja monivivahteista persoonaani kuvaava: suorat mustat pöksyt, joista en itsekään muista miltä ne näyttävät. Vähänhän ne reisistä kinnaavat, kun alle pitää laittaa jo vuosikausia hyvin palvelleet kalsongit, mutta onneksi villapaidan helma peittää pahimmat kuhmut. Päällysvaatteet toki tyylikkään asukokonaisuuden mukaisesti: se sama palttoo, jonka joka päivä ripustan niskaani sekä järkevät, villavuoratut lättäpohjaiset talvikengät. Hulluhan se on joka lähtee tuon jäisen pihan läpi hutkimana aamuvarhaisella korkosaappaat jalassaan.
Ja hitsi kun ei aamulla tullut otettua kostyymistä valokuvaa. Onhan se nyt aivan oletettavaa, että kaikkia, siis ihan kaikkia, kiinnostaa nähdä omin silmin täysin satunnaisen ihmisen satunnaisen päivän vaatekokonaisuus. Niin kuin niitä ei ruuhkabussissa tai aamu kahdeksan metrossa tarpeeksi näkisi muutenkin.
/Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti