Q matkustaa maailman ympäri. Hänellä ei ole mukanaan karttaa, ei minkään maan paikallista valuuttaa ja kahden ja puolen kielen taito. Repussaan hän kantaa kolmen päivän ajaksi vaatteita, muutamia hygieniatuotteita ja askin tupakkaa. Passi on hänen housujensa etutaskussa, valokopio siitä sähköpostissa. Ennen sekin oli repussa, mutta menetettyään puhelimensa ja soittimensa (sen, jonka hän oli matkaansa varten hankkinut), hän kasvoi varovaisemmaksi.
Q naurahtaa miettiessään kotiin jäänyttä ystäväänsä, joka ei varmastikaan ymmärtäisi, miten hän saattoi alkujaan olla liian huoleton. Q ei suuremmin välittänyt tavaroistaan. Ei, sen sijaan hän etsi kokemuksia, etsi niitä merien ja mantereiden päästä. Kun hän joskus palaisi kotiinsa, Q:lla olisi mukanaan ehkä puolet reppunsa sisällöstä, mutta hänen ihonsa tuoksuisi vielä auringolta. Hänen suunsa pulppuaisi tarinoita kaikista niistä asioista, joita hän olisi matkallaan nähnyt. Ystävä kuuntelisi ja olisi luultavammin kateellinen, niin Q ajatteli siinä käyvän.
Tänään Q katseli merta hostellinsa ikkunasta. Täällä vesi oli kirkkaampaa, niin selkeää, että Q saattoi nähdä sen alaisen maailman vielä pitkällä rannasta. Meri vyöryi pärskien vasten laiturin puisia paaluja. Oli vielä aikaista, kaupunki lepäsi niin hiljaa, että meren kohina oli voimakas. Q sulki silmänsä ja kuunteli. Miten hän osaisi kertoa, että sama kohina tuntui hänen suonissaan? Miten hän selittäisi, että hengitti samaan tahtiin sen kanssa?
Näin kuin ajattelee, ei oikeastaan palaa koskaan, Q tiesi. Niin hän oli ajatellut lähtiessään. Q ei kertonut siitä kenellekään, ei hiiskunut sanaakaan. Koti voisi olla missä vain, niin hän oli miettinyt ja miettii edelleen. Ehkä voimakkaammin nyt, kun kaikki on mahdollista.
/Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti