Lumentulo ei ota loppuakseen. Ikkunan takana velloo tuulen riepottelema valkoinen seinä. Se sopii hyvin. Peittäköön kaiken, peittäköön jokaisen auton, haudatkoon talot savupiippuja myöten! En tahdo istua keittiön ikkunassa nenä kiinni kylmassä lasissa odottamassa sinua. Satakoon niin paljon, että tiet peittyvät kulkukelvottomiksi. Olet saapumatta lumen vuoksi, et minun. Et siksi, ettet haluaisi nähdä.
Kiskon verhot ikkunan eteen yhdellä raivokkaalla liikkeellä. Katulampun oranssi valo tunkee niidenkin läpi kuin ilkkuen. Mitään ei voi peittää, miltään ei voi sulkea silmiään. Verhoissa on safariteema, kangastuksenomaisia norsuja ja keltaisia ruohotuppaita. Miksi katsoessani niitä, näen vain tyhjän lumisen jalkakäytävän, sen, jota pitkin sinä et saavu?
/Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti