Onhan se aivan kohtuullinen välimatka.
200 metriä ovelta ovelle, meiltä teille, kylästä kylään.
Sillä matkalla ei jäätelö sula, eikä spagettikastike kylmene.
Ja jos kesäillan sangria alkaa lämmetä, kipaisee nopeasti hakemassa jäitä toisen pakastimesta.
Melkein näen vihreiden tossujen kärjet kun kurkistan rappuni vierestä naapuripihaan.
Iltaisin huomaamme saman ketun luikkivat hortensiapensaiden takana, kesäaamuna sama fasaani rääkäisee hereille. Taivas on usein pimeällä kellertävä, meidän kulmillamme on sataman valojen sävy.
Täällä ei tarvitse elää yksin, ja naapurikorttelista voi kuulla iloista naurua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti