26. kesäkuuta 2011

Heikko valo

Heräsin vierestäsi haihtuvassa humalassa Puistolasta radanvarren asunnosta puolipukeisena kieli viipyvästä maustasi tahmeana. Olin nähnyt unta tulvivasta kaupungista, hiekkasäkkivalleista ja seiloripukuisista naisista.

Sinä katsot merta kuin kahden sentin syvyistä kuralätäkköä, otsa kurtussa kengänkärkiesi kastuessa. Pulloposti on sinulle Alkon tilauspalvelun toimitus, viini punaista, vain punaista. Silti olen täällä.

Kanssasi en ajattele ankkurinappeja enkä vesireittejä. Romantiikka vaatii romanssia, eikä sinun asunnossasi ole erkkereitä. Patjasi on raidallinen vasten poskeani ja valkoinen lakana rytyssä sormieni välissä.

Heikossa valossa ei puhuta rakkaudesta. Sanat liikkuvat sormenpäissä ja ajatukset verhojen lailla avoimen ikkunan edessä. Reitesi lepää omieni päällä ja ihosi pinnalla oleva nukka on herkintä, mitä sinussa on.

/A

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti